Tekotaiteellista

Eli, minulla oli eilen vähän muuta tekemistä(tarkoitan että minulla oli "oikeaa" elämää..) joten päivitys jäi laittamatta..yritän nyt sitten tänään laittaa toisenkin, tämä on siis eilisen päivitys : D


Sanoin laittavani joka viikko jonkun tehtävän Kirjoittamisen ihanuus-kirjastani. Tässä siis ensimmäinen tehtävä.


Sivu 16- kirjoita kertomus, johon sisältyy: hyvä piilopaikka, melkein-paraskaveri, vaarallinen paikka ja erilaiset vanhemmat


(Huom! Jos seksuaalivähemmistöt aiheuttavat sinulle allergiaoireita, jätä tämä päivitys väliin!)


--- ---


Valo pääsi pölyisenä sisälle yhdestä rikkinäisestä ikkunasta. Siitä päädystä, josta rakennus ei ollut romahtanut. Ainakaan vielä.


Sisäaulassa kasvoi kasveja kuin viidakossa. Romahtanut pääty oli vain yksi vihreä puska. Kukkiva puska.


Taloon ei olisi saanut mennä, sen näki jo itsekin rakennuksen kunnosta. Rappeutuneista kiviseinistä ja sammalpeitteisestä katosta.


Mutta se oli hyvä piilopaikka ollakseen niin vaarallinen.


Ryan istui yhdellä seinänpalasella, joka oli vierinyt keskelle jäljelle jäänytt huonetta. Hän oli riisunut kenkänsä, kivi tuntui viileältä jalkapohjia vasten.


Tuli äiti mieleen.


Ryan oli juuri ennen lähtöään katsellut, kuinka tämä oli tanssahdellut pihanurmella, paljain jaloin, kantapäät vihreiksi värjäytyneitä, kukkasia pitkissä, punaisissa hiuksissaan.


Äiti oli kaunis, vaikka äidin silmät olivat kiinni.


Ryan siirsi silmilleen valuneen hiustupon korvan taakse. Hänen hiuksensa olivat yhtä punaiset kuin äidinkin. Kaikki tiesivät, että he olivat perhettä.


Ryan ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt olla pahoillaan.


Kuului pieni narahdus, kun Alex työnsi ovilaudan syrjään, pujahtaessaan sisälle taloon. Rakennuksen kaikki luut tuntuivat inahtavan, kun ovi tömähti kiinni. Kumpikaan, ei Alex eikä Ryan, hätkähtänyt.


Alex hyppelehti Ryanin viereen, istui muttei riisunut omia kenkiään.
Alex oli melkein kuin paras kaveri. Ryan oli sanonut isälle, että poika oli hänen paras kaverinsa. Mutta hänelle itselleen tämä oli melkein paras, siitä syystä ettei tämä ollut kunnolla kaveri.


Alex suukotti Ryanin poskea ja suupieltä, nousi seisomaan ja lähti takaisin ovelle. Hän odotti siellä, että Ryan sai kengät jalkaan.


He pitivät toisiaan kädestä kiinni sen pienen hetken, kun he pujahtivat ulos talosta aurinkoon.


--- ----


Älkää ikinä päästäkö minua kirjoittamaan ilman että ajattelen. Kun niin käy, hahmot ovat täysin ooc niinkuin nyt tässä. Ainakin Alex on. Sori Allu ; D


Ryan kuuluu siis minulle, Alex kuuluu Silanelle/Kaerulle. Anteeksi myös hänelle siitä hyvästä että Alex on tyhmä.


Mutta näääin. Eipä minulla muuta, katsotaan mitä muuta saisi tänään aikaan.


-Ven