Sanon tämän suoraan: Minä tunnustan Pyhän kolminaisen Jumalan, uskon raamatun sanaan ja Jeesuksen sovitustyöhön.
Jostain syystä tuntuu, että tämä tekee minusta jotenkin rajoittuneen ihmisen.
Tässä pari argumenttia ja niihin vasta-argumentit.
"Uskovat tuomitsevat muut ihmiset". Ihminen ei ole oikeutettu tuomitsemaan toista ihmistä. Se on Jumalan tehtävä. Jokainen voi olla eri mieltä, ja tietyistä asioista kuuluu tuomita. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi tappaminen. Jos joku tappaa toisen, ihmisen täytyy tuomita tekijä jo tämän eläessä, mutta lopullisen päätöksen tekee Jumala, kun elämä maan päällä loppuu.
"Uskovat ovat homofoobikkoja". Kyse ei ole ainakaan minusta homouden pelosta, johon sana "homofoobikko" viittaa. Raamattu ja Jumala ei tuomitse rakkautta, mutta seksuaalinen kanssakäyminen on raamatun mukaan tarkoitettu miehelle ja naiselle, samoin kirkollinen avioliitto. Minusta lainsäädäntöön nojaten, homopareille tulisi saada samat oikeudet lain edessä, kuin heteropareillekin. Mutta ei kirkollista vihkimistä. Sillä Jumalan siunaama avioliitto on tarkoitettu miehelle ja naiselle, se on kristityille pyhää, joten asiaan ei pitäisi olla nokan kopauttamista.
Minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään homoja vastaan, sillä tapoihini ei kuulu toisten tuomitseminen. Joten saat minun puolestani rakastaa ketä tahansa, minä en katso nenänvarttani pitkin enkä kohtele alentavasti. Ihmisiähän me kaikki ollaan.
(Tällä en tarkoita sitten pedofiilejä, raiskaajia tai vastaavia, häiriintyneitä persoonia.)
"Uskovat yrittää aina käännyttää". Evankelioiminen kuuluu jokaisen kristityn velvollisuuksiin, mutta on sitten eri asia, mihin saakka tässä asiassa mennään ja miten sen kukin omalla kohdallaan toteuttaa. Minun evankelioimiseni on sitä, että ilmaisen näkökantani sopivassa tilanteessa, ja jos henkilö haluaa kuulla lisää, niin minä puhun ja kerron mielelläni. Kenellekään en lähde väkisin tyrkyttämään. Minullekaan ei väkisin uskoa tungettu, ja silti olen täysin omasta, vapaasta ja terveestä tahdostani Jumalan tietä seuraamassa.
"Uskovat on vajakkeja, kun uskovat satuolentoon." Sinulle Jumala ja Jeesus voivat olla satuolentoja, mutta minulle eivät. Tässä asiassa on nyt kaksi vaihtoehtoa, tasan kaksi, kuten yleensäkin uskovaisten ja ei-uskovaisten välillä, uskonnosta riippumatta. Vaihtoehto yksi: Jumalaa ei ole, ja kuoleman jälkeen me kaikki maadumme eikä henkemme muuta kuin lakkaa olemasta. Ja vaihtoehto kaksi: Jumala on olemassa, ja häneen uskovilla on paikka taivaallisessa valtakunnassa.
Joten voitaisiinko vain noudattaa tätä molempipuolista kunnioitusta. Minä en välitä, uskotko vai etkö, usea läheisimmistä ystävistäni ei usko, ja kuten sanottu, he ovat silti läheisiä ystäviäni ja minulle tärkeitä ihmisiä. Heidän kanssaan jaan täysin eri asiat.
En siis tule häiritsemään sinua, en tule arvostelemaan sinua. Joten älä sinäkään arvostele minua.
En usko, että minun uskomiseni ja se, että pidän ristiä kaulassa ja minulla on raamattu yöpöydällä, todella haittaa jonkun elämää.
Joten annetaan kaikkien kukkien kukkia, tässäkin asiassa. Minä uskon siihen, että tulen maanpäällisen elämäni jälkeen jatkamaan elämääni Jumalan valtakunnassa. Se on minun totuuteni.
"Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
-Matt.28:20.
