Mitä tänään kuuluu

Minulla on nyt viime aikoina ollut intoa bloggaamiseen muttei kuitenkaan mitään asiaa, ja se näkyy kyllä laadussa. Joten koetampa ottaa vähän rauhallisemmin ja miettiä, mitä oikein kirjoitan. Päätin jostain kumman syystä kirjoittaa tällaisesta ihan tavallisesta arkipäivästäni.

Päiväni on kulunut aikataulutettuna suunnilleen näin:

Herään n. kello 10.15 siihen, kun siskoni kiljuu "Vilma kertoi, ja Vilma tietää aina kaiken!" Olenpahan ainakin jonkun mielestä viisas <3

Syön kello 10.25 ensimmäisen aamupalani, puolikkaan minisämpylän juustoviipaleella ja metvurstinpalalla ja lasillisen maitoa. Hui kamala, laitoin voitakin sämpylälle, vaikka siinä on jo rasvaista juustoa ja lihaa.

Lähden kello 10.30 kävelemään isovanhemmilleni kuuden kilometrin päähän. Ilma on todella nätti eikä ole yhtään liian kylmä. Matkan varrella tuttujen koira juoksee ohi niin että viuhahtaa, ja tajuan kaksi sekuntia sen jälkeen että olisin voinut ottaa sen kiinni. Noh, kerron sitten omistajalle että mihin koiruus oikein meni.

Olen perillä hieman kello yhdentoista jälkeen. Istun mummuni kanssa jutellen, kunnes laitamme kahvin tippumaan ja vaarini tulee töistä pitämään taukoa. Syön samalla aamupalan numero kaksi: lisää kotitekoista sämpylää, juustoa ja metvurstia, sekä multivitamin-mehua. Voisin elää pelkästään sillä. Lisäksi verotan vaivihkaa mummun hedelmävarastosta yhden banaanin.

Luen lehden, juttelen mummun kanssa samalla kun hän laittaa ruokaa ja esittelen uusia lyhyiksi pätkittyjä hiuksiani.

Kello yhden aikaan syömme ruuan, joka on juustouunimakkaraa, perunamuusia ja paistovihanneksia. Tai no, mummu ja vaari syövät, minä tyydyn porkkanaraasteeseen ja juon jälkkäriksi kupillisen kaakaota.

Lähden ruuan jälkeen kävelemään takaisin kotiin. Olen perillä hieman ennen kahta(tiedän, olen etana). Pyörittelen hetken peukaloitani, teen äidin kanssa nettishoppailut, lojun ja yritän lähteä töihin. Lopulta päädynkin lähtemään verstaalle, mutta viime tipassa muutan mieltäni ja juoksen takaisin sisälle syödäkseni välipalaa. Otan omenan ja jälkiruokakupillisen muromysliä ja maitoa. 

Aloitan työt kello 15.30. Laputettuani ja pussitettuani kolme laatikollista hanskoja päätän, että tämä riittää tältä päivältä, koska äitini sanoi, että hän voi laittaa ne varastoon odottamaan kesää. Parempi niin. En stressaa töistä, kun on kaikkea muutakin.

Kello neljästä eteenpäin lähinnä pyörin pakoillani. Eli istun omassa huoneessani tietokoneella ja seikkailen netin ihmeellisessä maailmassa. Verna saapuu facebookiin piristämään iltapäivääni. Tässähän kuluukin sitten mukavasti vaikka koko loppuilta, jos minulta kysytään.

Kello seitsemältä minulle tulee nälkä, ja kipaisen paistamassa itselleni kanajuustomunakkaan ja salaattia. Vahdin pikkusiskoa samalla kun syön, ja olen jopa niin ahne että otan viimeisen äidin leipoman sämpylän. Päälle voita, nam nam kun on hyvää rasvaa.

Luen jälleen Pinjan blogia. Tyttö vain on niin hauska, että nauran hänen kirjoituksilleen aina vain. Intoudun siivoamaan vaatekaappini. Minun pitäisi oikeasti silittää noita vaatteita joskus...
Mutta ainakin kaappi on nyt siisti. Ja tilavampi, heitin kaikki turhat vaatteet pois.

Seuraavaksi aion mennä saunaan ja sitten joskus keskellä yötä syödä pistaasipähkinäjäätelöä. Minä sitten pidän lauantaista.

-Ven

Kyllä ne pojat tykkää

Sivusin aihetta vähän tuolla Tilpehöörin puolella, mutta jatketaanpa nyt tästä näin. Eli lueskelen tuota Pinjan blogia(on aivan ihanaa tekstiä, thanks <3) ja siellä oli sitten yksi kirjoitus rupsahtamisesta, ja siitä että naisten pitää miellyttää ulkonäöllään miehiä.

Ja se on yksi SUURIMMISTA KETUTUKSEN AIHEISTA MITÄ MEIKÄPLIKKA VAAN TIETÄÄ.

Mä en useinkaan meikkaa kouluun. Iho ei kestä meikkaamista kuin välillisesti, ja jos mulla on iho huonompana yms. niin en todellakaan tunge siihen mitään kemikaalisontamyrkkyjä päälle. Sehän nimittäin auttaa asiaa joo erittäin paljon.

Sitten pitäisi olla hoikka/vähän pyöreä/pitkätukkainen/rintava/omata hyvä takamus/urheilullinen/älykäs/etcetcetc. En nyt syyllistä miehiä liiallisesta vaativuudesta, naiset nimittäin tekee samassa määrin aivan samalla tavalla. Miehen tulee olla lihaksikas/pitkä/urheilullinen/ylitsevuotavankohtelias/romanttinen/kätevä käsistään/......

Meillä oli jo ala-asteella sellainen juttu, että me käytiin jokainen katsomassa seuriksen työntekijän kanssa arkkuun, jossa oli kaikista kallein aarre. Arkun pohjalla oli peili.

Eli eikö me voitaisi vain antaa olla ja lopettaa esittämästä aivan turhia vaatimuksia toisillemme? Jos ei miellytä, niin sitten se kyseinen ihminen ei ole se oikea sinulle. Jatka etsimistäsi, toivotan menestystä.

-Ven

Pistin just merkille

Että meidän jääkaappi tuoksuu kakulle

Että mä olen syönyt tänään ihan liian vähän

Että mun kamera on oikeasti tosi huono

Että mun kädet tärisee kuin narkomaanilla

Että mä en ole tehnyt läksyjä, enkä aiokaan

Että mun kirjahyllyssä on banaaneja

Että mä en osaa katsoa kieroon

Että mun kemiankirja on taas väärässä paikassa

Että kaikki teet maistuu ihan samalle

Että meidän kirjastontädeillä on munaa

Että en ole lähettänyt tänään ainuttakaan tekstaria

Että mä haluan pullaa nyt heti.

Paniikki!

Heh, lueskelin tota edellistä postausta ja nyt olen silleen p*skat, mitä mie tollasta olen mennyt aatteleen. Olen kyllä aika ailahtelevainen persoona, mutta useimmiten olen itseeni ja tiimalasivartalooni tyytyväinen~ kuten tälläkin hetkellä, on mukava olla kun on leveät lanteet ja sopivan isohko rintavarustus, lihaksikkaat jalat ja täydellisesti istuvat farkut (:

Hah, olenpas väsyneen näköinen : D tuli valvottua neljään asti veljen kanssa pölisten

No sitten tuo otsikko. Olen tämän vuoden karkkilakossa, ihan vain haistatellakseni tyylillä "kyllä minä siihen pystyn kerpele!" mutta nyt sitten tajusin erään asian, mikä alkoi ärsyttämään : D

Nimittäin pääsiäinenhän on tulossa, eikös juu? En minä tietenkään enää trullittelemassa käy(enkä ryövää edes siskojen karkkeja..) Mutta mie palvon Fazerin Mignon-munia, enkä nyt ole yhtään varma, lasketaanko se "karkiksi" vai ei :l nimittäin suklaatahan kyseinen herkku ei ole, mutta kuitenkin äh : DD Sanokaapa ihmiset, pitääkö kyseinen herkku laittaa pannaan karkkilakon nimissä vai ei?

EDIT// Verna ystävällisesti kertoi, että kyllä, se on karkkia. Hitto :DD

Mutta mäpä taidan mennä ja syödä oikein ison palan iskän kinkkupiirakkaa~

Ven~