Tänään tuli tosiaan päähän idea, että kun kerran olen lapsenvahtina, niin teenpä sen itselleni hauskaksi. Ja kun ulkona oli oikein ihana ilma ja pikkuneiti on aina mielellään menossa, niin lähdettiinpä sitten pienelle retkelle. Eli käveltiin tuohon reippaan kilometrin päähän kalasatamaan, repussa pillimehuja, leipää ja muffinsseja.
Kyllähän me siinä saatiin tunteroinen vähän päälle kulumaan. Räpsin kuvia, sisko poseerasi minkä kerkesi, kerroin sille vähän linnuista, ja sitten istuttiin syömään eväitä. Oli oikeasti todella kuuma, joten vaatekerrasto keveni huomattavasti kun oltiin siinä minuutin verran laiturinnokassa keikuttu.
Eipä oikeastaan muuta, kuin että mukava aamupäivä oli. Tällaisia pikkuretkiä pitäisi tehdä useamminkin, tosin taidan seuraavalla kerralla mennä itsekseni..lapset kun osaavat tunnetusti olla hyvinkin äänekkäitä~
Sitten vähän kuvasaldoa~ (jota ei sitten loppujen lopuksi niin mahdottomasti ollutkaan..minun pitää vielä harjoitella.)
Aurinkoista loppukesää teille kaikille~ Minä lähden ensi viikolla riparille, joten siellä kuluukin sitten oikeastaan koko loppu kesäloma...no, saanpahan naimaluvan (:
-Ven
Jooh, eli päätin tässä tylsyyksissäni päivitellä vähäsen...facebook ei toimi, joten en voi häiriköidä ihmisiä, puhelut ja viestit kun maksavat. Ja kaikki, mikä tälle päivälle on pitänyt tehdä, on jo oikeastaan tehty.
Heräsin aamulla kahdeksalta, hilluin vähän aikaa netissä tajutessani, että olen ihan liian aikaisessa, ja lähdin sitten kesätöihin turkkilaisen jogurtin ja mustikoiden jälkeen(<3). Viitisen tuntia häärin siellä sitten, ja palasin kotiin juuri sopivasti katettuun ruokapöytään~ olen kauhea pummi, tiedän, en edes siivonnut keittiötä(<--pahis).
Ja sitten..kävin suihkussa, juoksin pikkusiskon perässä, avasin tietokoneen ja datasin, kirosin facebookin, kasvatin hetkisen puhelinlaskuani ja painelin sitten ulos. Porukat olivat vähän onnistuneet tartuttamaan jännityksen minuunkin, kun tuohon puolen kilometrin päähän meidän talosta oli viime viikon puolella parkkeerannut karhu. Nice. No, enemmän huolissani olisin noista naapurin lampaista kuin itsestäni.
Ja minähän pidän karhuista. Tapitan niitä aina vaikka kuinka kauan eläintarhoissa. Jälkimmäisissä on tullut aika usein käytyä, vaikka en niistä niin pidäkään...eri asia, jos niiden avulla pyritään säilyttämään jokin eläinlaji, muuten ne ovat minun mielestäni jonkintasoista eläinrääkkäystä. Pyydän syvästi anteeksi, jos tämä mielipiteeni loukkasi, mutta onneksi meillä on puhutaan-mitä-lystätään-laki ; D
Okei, nyt meni jo sivuraiteille. Joo, kävin tosiaan lenkillä. Tykkään juoksemisesta, harvemmin kykenen kävelemään muutamaa metriä pidempään jos on tie auki~ Nyt vaan häiritsee tämä saamarin röhäköhä...onneksi astmalääkkeet on keksitty, vedän ventolinea melkein enemmän kuin laki sallii.
Rupesin tässä yksi päivä miettimään, mitä kaikkea minä oikeastaan olenkaan puuhastellut vuosien varrella..juttelin Helmin kanssa, ja hän sanoi tulleensa siihen tulokseen että olen "yli-ihminen", koska teen niin paljon. No, katsotaanpas..(Huom, en minä näitä kaikkia enää yhtä aikaa harrasta.)
-Juoksu. Niin kauan kuin muistan.
-Koripallo. Neljä vuotta, ensin minitytöissä ja sitten isompien joukkueessa. Sitten selkäni melkein tappoi minut ja jouduin lopettamaan ):
-Uinti. Kaksi vuotta joukkueessa ja tekniikkaharjoittelussa.
-Viulu. Kaksi tai kolme vuotta.
-Vaellus. Silloin kun satun pääsemään (:
-Tanssi. Jotain vuoden pari?
-Voimistelu. Kolmisen vuotta, vähän reilut.
-Cosplay. Nyt toinen vuosi menossa.
-Kuviskoulu. Ensi vuonna kahdeksas vuosi, teen lopputyötäni~
-Sulkapallo. Pari vuotta ainakin.
-Kirjoittaminen. Ainahan minä sitä olen tehnyt(joo-o..no siitä asti kun opin kirjoittamaan, sitä ennen sanelin äitille), nyt näin tietoisesti kolmisen vuotta.
-Ratsastus. Kymmenes vuosi menossa~
-Näytteleminen. Työväenteatterissa ja improvisaationäyttämöllä.
-Kuoro/draamakerho. En ehtinyt olla kauaa, koska se loppui ):
-Hiihto. Omatoimisesti joka talvi.
-Laskettelu. Sama kuin ylemmässä.
-DATAAMINEN. Eskarissa osasin jo käyttää tietokonetta ja nettiä xD
Tähän hätään en nyt muista, olisiko vielä jotain. Mutta ihan tarpeeksi nyt tuossakin on.
Kai minä nyt sitten vähän olen ehtinyt joka paikkaan, riippuu vähän mistä kulmasta asiaa katsoo (:
Koripallo on se, jonka lopettaminen minua kaikkein eniten harmittaa. Oikeastaan samalla viivalla on myös tuo soittaminen, joskin vähän eri kantilta. Minä rakastan viulumusiikkia, ja halusin ihan itse alkaa soittamaan sitä. Sitten väsyin. Pienenä tyttönä, jolla on vahva tempperamentti, en aina jaksanut harjoitella. Lisäksi sairastuin masennukseen, joka sekin oli omiaan lopettamaan paljon pitkäjänteistä harjoittelua vaativan harrastuksen.
Minä nyt olen oikeastaan aina vähän väsynyt. Jos en saa vähintään kymmenen tunnin yöunia, olen aivan järjettömän kamala. Pystyn kyllä nykyään kontroilloimaan sitä, mutta sitten kärsin päänsärystä ja saatan olla herkemmin hermostuvissa.
En minä kai unettomuudesta kärsi. Minä nukahdan helposti, mutta sitten, kun kaikki muut ovat nukahtaneet, alan säpsähdellä hereille, nukahdan taas, herään, nukahdan, herään. Silloin tällöin en nuku koko yönä. Mutta niitä öitä on onneksi harvassa.
.....ja nyt minä en keksi enää lisää sanottavaa. Paitsi että voisin vielä valittaa siitä, kun en taas vaihteeksi etene missään tekstissäni. Ää, oikeasti, yksikin on ollut jumissa helmikuusta asti..D:
Ja nyt sanon adios teille, jotka tämän jaksoivat lukea~ jatkakaahan toki vielä hetkinen, saatte nimittäin päivän piristeen (:
Kun pitkän, unettoman yön jälkeen, olet viimein saanut unen päästä kiinni aamuyöstä, ja nukut sitten yli puoleen päivään, ihana ultrasuperübermahtava isäsi on päättänyt että nyt on brunssiaamupäivä ja leiponut voisarvia <3<3<3<3<3
-Ven
