perjantai 15. maaliskuuta 2013

Paikka vapaana

Taivaassa, siis.

Sanon tämän suoraan: Minä tunnustan Pyhän kolminaisen Jumalan, uskon raamatun sanaan ja Jeesuksen sovitustyöhön.

Jostain syystä tuntuu, että tämä tekee minusta jotenkin rajoittuneen ihmisen.

Tässä pari argumenttia ja niihin vasta-argumentit.

"Uskovat tuomitsevat muut ihmiset". Ihminen ei ole oikeutettu tuomitsemaan toista ihmistä. Se on Jumalan tehtävä. Jokainen voi olla eri mieltä, ja tietyistä asioista kuuluu tuomita. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi tappaminen. Jos joku tappaa toisen, ihmisen täytyy tuomita tekijä jo tämän eläessä, mutta lopullisen päätöksen tekee Jumala, kun elämä maan päällä loppuu.

"Uskovat ovat homofoobikkoja". Kyse ei ole ainakaan minusta homouden pelosta, johon sana "homofoobikko" viittaa. Raamattu ja Jumala ei tuomitse rakkautta, mutta seksuaalinen kanssakäyminen on raamatun mukaan tarkoitettu miehelle ja naiselle, samoin kirkollinen avioliitto. Minusta lainsäädäntöön nojaten, homopareille tulisi saada samat oikeudet lain edessä, kuin heteropareillekin. Mutta ei kirkollista vihkimistä. Sillä Jumalan siunaama avioliitto on tarkoitettu miehelle ja naiselle, se on kristityille pyhää, joten asiaan ei pitäisi olla nokan kopauttamista.

Minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään homoja vastaan, sillä tapoihini ei kuulu toisten tuomitseminen. Joten saat minun puolestani rakastaa ketä tahansa, minä en katso nenänvarttani pitkin enkä kohtele alentavasti. Ihmisiähän me kaikki ollaan.
(Tällä en tarkoita sitten pedofiilejä, raiskaajia tai vastaavia, häiriintyneitä persoonia.)

"Uskovat yrittää aina käännyttää". Evankelioiminen kuuluu jokaisen kristityn velvollisuuksiin, mutta on sitten eri asia, mihin saakka tässä asiassa mennään ja miten sen kukin omalla kohdallaan toteuttaa. Minun evankelioimiseni on sitä, että ilmaisen näkökantani sopivassa tilanteessa, ja jos henkilö haluaa kuulla lisää, niin minä puhun ja kerron mielelläni. Kenellekään en lähde väkisin tyrkyttämään. Minullekaan ei väkisin uskoa tungettu, ja silti olen täysin omasta, vapaasta ja terveestä tahdostani Jumalan tietä seuraamassa.

"Uskovat on vajakkeja, kun uskovat satuolentoon." Sinulle Jumala ja Jeesus voivat olla satuolentoja, mutta minulle eivät. Tässä asiassa on nyt kaksi vaihtoehtoa, tasan kaksi, kuten yleensäkin uskovaisten ja ei-uskovaisten välillä, uskonnosta riippumatta. Vaihtoehto yksi: Jumalaa ei ole, ja kuoleman jälkeen me kaikki maadumme eikä henkemme muuta kuin lakkaa olemasta. Ja vaihtoehto kaksi: Jumala on olemassa, ja häneen uskovilla on paikka taivaallisessa valtakunnassa.

Joten voitaisiinko vain noudattaa tätä molempipuolista kunnioitusta. Minä en välitä, uskotko vai etkö, usea läheisimmistä ystävistäni ei usko, ja kuten sanottu, he ovat silti läheisiä ystäviäni ja minulle tärkeitä ihmisiä. Heidän kanssaan jaan täysin eri asiat.

En siis tule häiritsemään sinua, en tule arvostelemaan sinua. Joten älä sinäkään arvostele minua.

En usko, että minun uskomiseni ja se, että pidän ristiä kaulassa ja minulla on raamattu yöpöydällä, todella haittaa jonkun elämää.

Joten annetaan kaikkien kukkien kukkia, tässäkin asiassa. Minä uskon siihen, että tulen maanpäällisen elämäni jälkeen jatkamaan elämääni Jumalan valtakunnassa. Se on minun totuuteni.





"Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

-Matt.28:20.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Mitä tänään kuuluu

Minulla on nyt viime aikoina ollut intoa bloggaamiseen muttei kuitenkaan mitään asiaa, ja se näkyy kyllä laadussa. Joten koetampa ottaa vähän rauhallisemmin ja miettiä, mitä oikein kirjoitan. Päätin jostain kumman syystä kirjoittaa tällaisesta ihan tavallisesta arkipäivästäni.

Päiväni on kulunut aikataulutettuna suunnilleen näin:

Herään n. kello 10.15 siihen, kun siskoni kiljuu "Vilma kertoi, ja Vilma tietää aina kaiken!" Olenpahan ainakin jonkun mielestä viisas <3

Syön kello 10.25 ensimmäisen aamupalani, puolikkaan minisämpylän juustoviipaleella ja metvurstinpalalla ja lasillisen maitoa. Hui kamala, laitoin voitakin sämpylälle, vaikka siinä on jo rasvaista juustoa ja lihaa.

Lähden kello 10.30 kävelemään isovanhemmilleni kuuden kilometrin päähän. Ilma on todella nätti eikä ole yhtään liian kylmä. Matkan varrella tuttujen koira juoksee ohi niin että viuhahtaa, ja tajuan kaksi sekuntia sen jälkeen että olisin voinut ottaa sen kiinni. Noh, kerron sitten omistajalle että mihin koiruus oikein meni.

Olen perillä hieman kello yhdentoista jälkeen. Istun mummuni kanssa jutellen, kunnes laitamme kahvin tippumaan ja vaarini tulee töistä pitämään taukoa. Syön samalla aamupalan numero kaksi: lisää kotitekoista sämpylää, juustoa ja metvurstia, sekä multivitamin-mehua. Voisin elää pelkästään sillä. Lisäksi verotan vaivihkaa mummun hedelmävarastosta yhden banaanin.

Luen lehden, juttelen mummun kanssa samalla kun hän laittaa ruokaa ja esittelen uusia lyhyiksi pätkittyjä hiuksiani.

Kello yhden aikaan syömme ruuan, joka on juustouunimakkaraa, perunamuusia ja paistovihanneksia. Tai no, mummu ja vaari syövät, minä tyydyn porkkanaraasteeseen ja juon jälkkäriksi kupillisen kaakaota.

Lähden ruuan jälkeen kävelemään takaisin kotiin. Olen perillä hieman ennen kahta(tiedän, olen etana). Pyörittelen hetken peukaloitani, teen äidin kanssa nettishoppailut, lojun ja yritän lähteä töihin. Lopulta päädynkin lähtemään verstaalle, mutta viime tipassa muutan mieltäni ja juoksen takaisin sisälle syödäkseni välipalaa. Otan omenan ja jälkiruokakupillisen muromysliä ja maitoa. 

Aloitan työt kello 15.30. Laputettuani ja pussitettuani kolme laatikollista hanskoja päätän, että tämä riittää tältä päivältä, koska äitini sanoi, että hän voi laittaa ne varastoon odottamaan kesää. Parempi niin. En stressaa töistä, kun on kaikkea muutakin.

Kello neljästä eteenpäin lähinnä pyörin pakoillani. Eli istun omassa huoneessani tietokoneella ja seikkailen netin ihmeellisessä maailmassa. Verna saapuu facebookiin piristämään iltapäivääni. Tässähän kuluukin sitten mukavasti vaikka koko loppuilta, jos minulta kysytään.

Kello seitsemältä minulle tulee nälkä, ja kipaisen paistamassa itselleni kanajuustomunakkaan ja salaattia. Vahdin pikkusiskoa samalla kun syön, ja olen jopa niin ahne että otan viimeisen äidin leipoman sämpylän. Päälle voita, nam nam kun on hyvää rasvaa.

Luen jälleen Pinjan blogia. Tyttö vain on niin hauska, että nauran hänen kirjoituksilleen aina vain. Intoudun siivoamaan vaatekaappini. Minun pitäisi oikeasti silittää noita vaatteita joskus...
Mutta ainakin kaappi on nyt siisti. Ja tilavampi, heitin kaikki turhat vaatteet pois.

Seuraavaksi aion mennä saunaan ja sitten joskus keskellä yötä syödä pistaasipähkinäjäätelöä. Minä sitten pidän lauantaista.

-Ven


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kyllä ne pojat tykkää

Sivusin aihetta vähän tuolla Tilpehöörin puolella, mutta jatketaanpa nyt tästä näin. Eli lueskelen tuota Pinjan blogia(on aivan ihanaa tekstiä, thanks <3) ja siellä oli sitten yksi kirjoitus rupsahtamisesta, ja siitä että naisten pitää miellyttää ulkonäöllään miehiä.

Ja se on yksi SUURIMMISTA KETUTUKSEN AIHEISTA MITÄ MEIKÄPLIKKA VAAN TIETÄÄ.

Mä en useinkaan meikkaa kouluun. Iho ei kestä meikkaamista kuin välillisesti, ja jos mulla on iho huonompana yms. niin en todellakaan tunge siihen mitään kemikaalisontamyrkkyjä päälle. Sehän nimittäin auttaa asiaa joo erittäin paljon.

Sitten pitäisi olla hoikka/vähän pyöreä/pitkätukkainen/rintava/omata hyvä takamus/urheilullinen/älykäs/etcetcetc. En nyt syyllistä miehiä liiallisesta vaativuudesta, naiset nimittäin tekee samassa määrin aivan samalla tavalla. Miehen tulee olla lihaksikas/pitkä/urheilullinen/ylitsevuotavankohtelias/romanttinen/kätevä käsistään/......

Meillä oli jo ala-asteella sellainen juttu, että me käytiin jokainen katsomassa seuriksen työntekijän kanssa arkkuun, jossa oli kaikista kallein aarre. Arkun pohjalla oli peili.

Eli eikö me voitaisi vain antaa olla ja lopettaa esittämästä aivan turhia vaatimuksia toisillemme? Jos ei miellytä, niin sitten se kyseinen ihminen ei ole se oikea sinulle. Jatka etsimistäsi, toivotan menestystä.

-Ven

maanantai 4. helmikuuta 2013

Pistin just merkille

Että meidän jääkaappi tuoksuu kakulle

Että mä olen syönyt tänään ihan liian vähän

Että mun kamera on oikeasti tosi huono

Että mun kädet tärisee kuin narkomaanilla

Että mä en ole tehnyt läksyjä, enkä aiokaan

Että mun kirjahyllyssä on banaaneja

Että mä en osaa katsoa kieroon

Että mun kemiankirja on taas väärässä paikassa

Että kaikki teet maistuu ihan samalle

Että meidän kirjastontädeillä on munaa

Että en ole lähettänyt tänään ainuttakaan tekstaria

Että mä haluan pullaa nyt heti.


sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Paniikki!

Heh, lueskelin tota edellistä postausta ja nyt olen silleen p*skat, mitä mie tollasta olen mennyt aatteleen. Olen kyllä aika ailahtelevainen persoona, mutta useimmiten olen itseeni ja tiimalasivartalooni tyytyväinen~ kuten tälläkin hetkellä, on mukava olla kun on leveät lanteet ja sopivan isohko rintavarustus, lihaksikkaat jalat ja täydellisesti istuvat farkut (:

Hah, olenpas väsyneen näköinen : D tuli valvottua neljään asti veljen kanssa pölisten



No sitten tuo otsikko. Olen tämän vuoden karkkilakossa, ihan vain haistatellakseni tyylillä "kyllä minä siihen pystyn kerpele!" mutta nyt sitten tajusin erään asian, mikä alkoi ärsyttämään : D

Nimittäin pääsiäinenhän on tulossa, eikös juu? En minä tietenkään enää trullittelemassa käy(enkä ryövää edes siskojen karkkeja..) Mutta mie palvon Fazerin Mignon-munia, enkä nyt ole yhtään varma, lasketaanko se "karkiksi" vai ei :l nimittäin suklaatahan kyseinen herkku ei ole, mutta kuitenkin äh : DD Sanokaapa ihmiset, pitääkö kyseinen herkku laittaa pannaan karkkilakon nimissä vai ei?

EDIT// Verna ystävällisesti kertoi, että kyllä, se on karkkia. Hitto :DD

Mutta mäpä taidan mennä ja syödä oikein ison palan iskän kinkkupiirakkaa~

Ven~

tiistai 22. tammikuuta 2013

Hölkkä, hölkkä, hölkkä, liika läski pois...

Joo. Mulla on tässä ollut kuntoilusta taukoa, ei niinkään liikunnasta. Onhan tässä nyt muutakin mitä pyöristyttää, kuten se jokaisen naisen ihana aika kuukaudesta, minkä seurauksena nestettä kertyy elimistöön, mutta mua jotenki vaan niin ärsyttää tämä löllyys, mikä mussa on. Ylipainoa ei ole, eikä myöskään alipainoa, mutta mä olen silti ihan löllykkä.

Ruokakin on mennyt alas oikein kiitettävää tahtia. Sisko leipoi äidin  40-vuotissynttäreille kakkua(onnea äiskä <3) ja minä olen sitä syönyt yhden pikkupalasen eilen ja toisen tänään. Ja sitten on koko ajan nälkä, joten vedän jatkuvasti jotain..en herkkuja, koska vuoden karkkilakko ja keksilakko ja vaikka mikä, mutta sitten oikea ruoka uppoaa ja kunnolla : D

Eli nyt on sitten taas kuntokuuri tiedossa. Käyn normaalistikin päivittäin sellaisen 2,5-3,5 km lenkin tai pidemmästi, mutta nyt otin lisäksi sen seuraksi myös lihaskunnon, joka on ollut tauolla kuukauden verran.. katsotaan mitä tästä tulee, minä nimittäin haluaisin olla joskus kesäkunnossakin tai ainakin mahtua siedettäviin mekkoihin ysiluokan kevätjuhlaan (:


-Ven

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Olen maalta!

Okei, eihän Kokkola oikeastaan ole "maalla". Tai on se. Kaupunkialue on kuitenkin ihan kunnon kaupunki, mutta sitten kun mennään taajamasta ulos niin ollaan maalla. Ihan sama. Hesa on kuitenkin iso paikka : D

Juu, eli olen viime viikonlopun Helsingissä. Äitini lähti matkamessuille jo keskiviikkona, ja minä seurasin perässä perjantaina koulun jälkeen. Itse en tosin messuilla ollut kuin sunnuntaina.

Perjantaina lähdin tosiaan kolmen junalla. Matka kesti viisi tuntia, mikä on melkein säädyttömän pitkään. Kasvatin kännykkälaskuani ja söin. Minulla oli kunnon eväät! 

Kaksi omenaa, banaani, mustikka-ja banaani-mango-pilttiä, mehuvissyä, myslipatukka ja jogurttirusinoita. En jaksanut syödä kaikkea.
Perillä olin sitten kahdeksan maissa. Äiskä hyppäsi junan kyytiin Pasilassa, ja sitten mentiin päärautatieasemalta metrolla Herttoniemeen majoitukseen.

Kaunis maisema majoituspaikan ikkunasta

Lauantaina lähdettiin aamusta taas kaupungille päin. Äiti jäi taas rautatieasemalla pois, mutta minä jatkoin vielä vähän matkaa eteenpäin Kamppiin tapaamaan Vernaa. Voi luoja sitä sydämentykytystä kun metro jatkoi matkaansa ja minä olin kyydissä ihan yksin. Apua. No meni minuutti ja oli minun vuoroni luikahtaa 
pois.
Pakollinen peiliposetus. Rintavarustukseni näyttää suunnattomalta.


Odottelin siinä jonkin aikaa, kunnes Vernakin tuli paikalle. Lähdettiin sitten kiertelemään ensin Kamppia, ja löysin aivan ihanan pöllöpaidan sekä pöllökaulakorun. Vernakin osti aivan ihania vaatteita, käytiin syömässä ja lähdettiin sitten seikkailemaan hieman muualle, muunmuassa Forumiin ja lopuista paikoista en tiedä kun olen urpo : D

Kuuden tunnin shoppailun jälkeen Vernan piti lähteä takaisin kotiin, ja minä sain kehotukset pysyä hengissä ja olla kiltisti että olen terrorisoitavana vielä Frostissakin(anteeksi Verna muruseni, mutta en tunne nyt kauheata halua mennä ja hypätä junan alle jotta et häiriköisi xD). Sitten etsin aika huonolla menestyksellä lippuautomaattia, opastin britin vessaan, löysin automaatin enkä osannut käyttää sitä, Verna ehti olla viisi minuuttia bussissa kun sille tuli jo ikävä minua : D ja sitten asemalaiturilla oli ihan kamalasti poliiseja. Eivät löytäneet minua, menin piiloon.

Jouduin sitten kysymään eräältä pariskunnalta neuvoa, että kumpaan metroon minun oikein pitää mennä. Ja selittämisen tarpeesta "Anteeksi, olen ulkopaikkakuntalainen enkä osaa kulkea metrolla.." -.-

No mutta selvisin hengissä hotellille asti, jossa jouduin odottamaan käytävässä sellaiset nelkyt minuuttia koska ovi oli vamma eikä auennut. Sitten äitikin suvaitsi tulla paikalle ja päästiin sisälle. Katottiin Putous ja minä datasin ja sitten mentiin nukkumaan puolenyön aikoihin.

Sunnuntaina minäkin sitten olin mukana messuilla. Kiertelin siellä pariin kertaan koko paikan läpi, ja käytiin juomassa välissä mehut. Katsoin sirkuskoulun akrobatia-ja taikuriesityksen, euroviisuparodian, ostettiin porukoille tuliaisiksi karkkia(Fazerilla on vodkasuklaata), pakattiin kauheassa kiireessä hanskoja laatikoihin ja juostiin Pasilan asemalle, jotta ehdittiin käydä ostamassa Hesestä kanasalaatit. Sitten puoli neljä junaan ja kotimatkalle~ nukahdin melkein heti ja vieressäni istunut nainen yritti turhaan päästä ohitseni herättämättä 
minua..

TOUCH KOREA!

Brasilialla oli jyhkeä kyltti..

Mä haluan tällasen tuolin : D



Wonderful Israel~ minut kuulemma pitää joskus viedä reissuun sinne.


Kokkola on valtio eikun. Kokkolan käsityöyrittäjien myynti-ja esittelypöydät.


Malesian "koju". Tykästyin sisustukseen.

Jäin vähän miettimään tätä..



Ja USA. En aio sanoa asiasta muuta.






Loppumatkan datasin ja koukutuin Novellen kukkavesiin, eli toisin sanoen maustettuihin vissyihin vai mitä ne nyt ikinä ovatkaan. Kotiuduin puoli kahdeksan aikoihin, ja keittelin itselleni puuroa kun olin ensin hehkuttanut iskälle ja äitipuolelle kaiken reissusta. Ja minua väsyttää, kuten ehkä huomaatte tekstin laadusta, mutta en jaksa välittää siitä koska minua väsyttää : D enkä halua mennä huomenna kouluun, voi koira sentään pitää herätä seitsemältä..

Ja lisäksi olen nyt vähän kettuuntunut kun en ostanut ylisuloista pöllöhuulirasvaa ja ylisöpis kuva, jonka otin Vernasta, oli liian huonolaatuinen tietokoneen katselukoossa..

Pöllöpaitani <3 korusta en saanut vielä kuvaa

Siellä on puuroakin. Se on vain piilossa.
-Ven