Minulla on nyt viime aikoina ollut intoa bloggaamiseen muttei kuitenkaan mitään asiaa, ja se näkyy kyllä laadussa. Joten koetampa ottaa vähän rauhallisemmin ja miettiä, mitä oikein kirjoitan. Päätin jostain kumman syystä kirjoittaa tällaisesta ihan tavallisesta arkipäivästäni.
Päiväni on kulunut aikataulutettuna suunnilleen näin:
Herään n. kello 10.15 siihen, kun siskoni kiljuu "Vilma kertoi, ja Vilma tietää aina kaiken!" Olenpahan ainakin jonkun mielestä viisas <3
Syön kello 10.25 ensimmäisen aamupalani, puolikkaan minisämpylän juustoviipaleella ja metvurstinpalalla ja lasillisen maitoa. Hui kamala, laitoin voitakin sämpylälle, vaikka siinä on jo rasvaista juustoa ja lihaa.
Lähden kello 10.30 kävelemään isovanhemmilleni kuuden kilometrin päähän. Ilma on todella nätti eikä ole yhtään liian kylmä. Matkan varrella tuttujen koira juoksee ohi niin että viuhahtaa, ja tajuan kaksi sekuntia sen jälkeen että olisin voinut ottaa sen kiinni. Noh, kerron sitten omistajalle että mihin koiruus oikein meni.
Olen perillä hieman kello yhdentoista jälkeen. Istun mummuni kanssa jutellen, kunnes laitamme kahvin tippumaan ja vaarini tulee töistä pitämään taukoa. Syön samalla aamupalan numero kaksi: lisää kotitekoista sämpylää, juustoa ja metvurstia, sekä multivitamin-mehua. Voisin elää pelkästään sillä. Lisäksi verotan vaivihkaa mummun hedelmävarastosta yhden banaanin.
Luen lehden, juttelen mummun kanssa samalla kun hän laittaa ruokaa ja esittelen uusia lyhyiksi pätkittyjä hiuksiani.
Kello yhden aikaan syömme ruuan, joka on juustouunimakkaraa, perunamuusia ja paistovihanneksia. Tai no, mummu ja vaari syövät, minä tyydyn porkkanaraasteeseen ja juon jälkkäriksi kupillisen kaakaota.
Lähden ruuan jälkeen kävelemään takaisin kotiin. Olen perillä hieman ennen kahta(tiedän, olen etana). Pyörittelen hetken peukaloitani, teen äidin kanssa nettishoppailut, lojun ja yritän lähteä töihin. Lopulta päädynkin lähtemään verstaalle, mutta viime tipassa muutan mieltäni ja juoksen takaisin sisälle syödäkseni välipalaa. Otan omenan ja jälkiruokakupillisen muromysliä ja maitoa.
Aloitan työt kello 15.30. Laputettuani ja pussitettuani kolme laatikollista hanskoja päätän, että tämä riittää tältä päivältä, koska äitini sanoi, että hän voi laittaa ne varastoon odottamaan kesää. Parempi niin. En stressaa töistä, kun on kaikkea muutakin.
Kello neljästä eteenpäin lähinnä pyörin pakoillani. Eli istun omassa huoneessani tietokoneella ja seikkailen netin ihmeellisessä maailmassa. Verna saapuu facebookiin piristämään iltapäivääni. Tässähän kuluukin sitten mukavasti vaikka koko loppuilta, jos minulta kysytään.
Kello seitsemältä minulle tulee nälkä, ja kipaisen paistamassa itselleni kanajuustomunakkaan ja salaattia. Vahdin pikkusiskoa samalla kun syön, ja olen jopa niin ahne että otan viimeisen äidin leipoman sämpylän. Päälle voita, nam nam kun on hyvää rasvaa.
Luen jälleen Pinjan blogia. Tyttö vain on niin hauska, että nauran hänen kirjoituksilleen aina vain. Intoudun siivoamaan vaatekaappini. Minun pitäisi oikeasti silittää noita vaatteita joskus...
Mutta ainakin kaappi on nyt siisti. Ja tilavampi, heitin kaikki turhat vaatteet pois.
Seuraavaksi aion mennä saunaan ja sitten joskus keskellä yötä syödä pistaasipähkinäjäätelöä. Minä sitten pidän lauantaista.
-Ven
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti