Heh, ruokapostaus : D olin tänään shoppailemassa useamman tunnin ajan, ja nälkähän siinä sitten iski(kyllä, olen terve taas, ja ruokahalu on tullut takaisin), joten kävin sitten ostamassa kaksi pientä karjalanpiirakkaa, spritea ja fami-suklaapatukan. Istuin sitten Anttilan penkille syömään ja keräsin katseita. Kyllä, sen takia että söin. Jotkut jopa kääntyivät katsomaan minua selkänsä taakse kun söin suklaatani. Ja kaikki nämä tuijottelijat olivat itseni ikäisiä, hieman nuorempia tai hieman vanhempia.
Olinko oikeasti niin kaamea näky siinä suorittaessani ihmisen elossapysymisen kannalta niinkin tärkeää toimintoa kuin syömistä? Onko se jotenkin poissa muodista tai jotain, pitäisikö tässä kituuttaa jollain pilleridieetillä, olla syömättä mitään jotta kelpaisi ja olla langanlaiha? Sillä tavoinhan sitä laihana pysyy, ellei ole aivan järjettömän nopea aineenvaihdunta. Olemalla syömättä.
Minähän en mikään ylipainoinen ole. En ole ihan varma, mutta painan tällä hetkellä jotain viidenkymmenen ja viidenkymmenenviiden kilon väliltä. Ei jaksa kiinnostaa. Olen minäkin joskus vammaillut syömisteni kanssa, enkä mitenkään kevyesti, mutta olen aina tullut takaisin järkiini ja yritän nyt vain elää terveellisesti. Ja pituuttahan minulta löytyy likemmäs 160 senttiä.
Makealle perso olen kyllä, voi hyvänen aika. Kaupassa pystyn kuitenkin kävelemään erittäin hyvin karkki-ja keksihyllyjen ohitse. Ihan vain siksi, että olen niin pihi. Mutta kotona herkut katoavat hyvinkin nopeasti, sillä hei, nehän ovat "ilmaisia"!
Tavallaan toivoisinkin, että olisin siinä tilanteessa, että ostaisin itse kaikki ruokani, niin silloin mitään ylettömiä retkahduksia ei pääsisi käymään. Teinkin siis mielikuvitusshoppauksen ruokakauppaan.
-Ven
Joo, olen tässä nyt viettänyt sairastellen taas pidemmän aikaa....ihme kestoflunssa, ei lähde millään pois..olin tässä vähän aikaa sitten jo pari päivää poissa koulusta, jatkuva nuhaisuus ja yskä ollut seurana oikeastaan koko syksyn. Viikonloppuna nousi sitten vähän kuumetta, oon ollut aivan järjettömän väsynyt. No, nyt olen saanut levähtää, toista päivää poissa koulusta, ja alkaa pikkuhiljaa tuntumaan jo paremmalta (: mitä nyt olin viime yönä niin helkkarin kipeä, että luulin kuolevani. Ihan oikeasti! : D heräsin aivan järkyttävään painajaiseen joskus vähän kolmen jälkeen(jos olisin päässyt ylös sängystä niin Verna olisi luultavasti saanut itkunsekaisen puhelun että olethan elossa vielä...) ja sen jälkeen sitten nukuin ehkä viiden minuutin pätkiä aina kerran tunnissa, oksetti ja joka paikkaa särki ihan älyttömästi ja tärisin ja kyyneleet valu ja samoin tuskanhiki...aamulla oli pakko jaksaa mennä suihkuun sitten.
Tälläkin hetkellä mulla on aivan älyttömän tylsää. Mitään ei jaksaisi tehdä, mikään ei innosta, mutta en kykene makoilemaankaan enää. Vatsaan sattuu koko ajan, en ole saanut muutamaan päivään tosiaan juuri mitään alas, mistä johtuen painokin on tippunut parisen kiloa..ei sillä ruualla niin isoa väliä oikeastaan, mutta kun en saa juoduksikaan. Yritin aamuyöstä käydä juomassa vettä, kun oli vain niin kamala jano, mutta syljinkin sitten vain kaiken ulos kun en saanut nieltyä :l no, äiti lupasi tuoda kaupasta fantaa, yleensä pystyn juomaan sitä kun olen kipeä.
Ei mulla muuta...yritänpä nyt kuluttaa aikaani jotenkin.
Havahduin siihen taas että mä en jaksa.
Mulla on ihan hirveesti tekemistä. Tai sitten ei ole. Se vaan tuntuu siltä mun omassa pienessä päässäni.
Miksen mä ole hyvä koulussa? Miks mun pitää olla keskiverto? Miksi mä en jaksa lukea, miksi mua väsyttää koko ajan, miksi mä vaan istun päivät koneella tai ravaan lenkillä ja morkkaan itteäni syömisestä?
Miksen mä vaan lue ja ole hyvä? Niin mun ei tarttis stressata sitä, pääsenkö mä edes eteenpäin?
Vois kuolla vähäks aikaa ja herätä sitte kun kaikki olis paremmin.
-Ven
