Olinko oikeasti niin kaamea näky siinä suorittaessani ihmisen elossapysymisen kannalta niinkin tärkeää toimintoa kuin syömistä? Onko se jotenkin poissa muodista tai jotain, pitäisikö tässä kituuttaa jollain pilleridieetillä, olla syömättä mitään jotta kelpaisi ja olla langanlaiha? Sillä tavoinhan sitä laihana pysyy, ellei ole aivan järjettömän nopea aineenvaihdunta. Olemalla syömättä.
Minähän en mikään ylipainoinen ole. En ole ihan varma, mutta painan tällä hetkellä jotain viidenkymmenen ja viidenkymmenenviiden kilon väliltä. Ei jaksa kiinnostaa. Olen minäkin joskus vammaillut syömisteni kanssa, enkä mitenkään kevyesti, mutta olen aina tullut takaisin järkiini ja yritän nyt vain elää terveellisesti. Ja pituuttahan minulta löytyy likemmäs 160 senttiä.
Makealle perso olen kyllä, voi hyvänen aika. Kaupassa pystyn kuitenkin kävelemään erittäin hyvin karkki-ja keksihyllyjen ohitse. Ihan vain siksi, että olen niin pihi. Mutta kotona herkut katoavat hyvinkin nopeasti, sillä hei, nehän ovat "ilmaisia"!
Tavallaan toivoisinkin, että olisin siinä tilanteessa, että ostaisin itse kaikki ruokani, niin silloin mitään ylettömiä retkahduksia ei pääsisi käymään. Teinkin siis mielikuvitusshoppauksen ruokakauppaan.
-Ven























Ei kommentteja:
Lähetä kommentti