3. päivä joulukuuta
Ryan osoitti taivaalle.
"Tuolla", hän ilmoitti. "Tuolla se on."
Se oli kaunis pieni tähti. Se paistoi kuitenkin hälyttävän paljon kirkkaammin kuin muut sitä ympäröivät tähdet, kuin yrittäen tuikkimalla tuikkia itsensä näkyviin.
Lämmin tuuli kävi ruhtinaskunnan hiuksissa, hänen vilkaistessaan vierellään seisovaa portugalilaista.
Lucas katsoi valopistettä hiljaisena. Se toi mieleen muistoja, kaukomatkoilta ja siitä, kuinka hän oli aina kotiin tullessaan etsinyt juuri tuon tähden taivaalta.
"Lucas?"
Andorra katsoi toista nyt kunnolla, pää kallellaan. Lucas meni aina vähän hiljaiseksi tuon tähden takia. Portugali oli näyttänyt sen hänelle aikoinaan, ja sanonut, että se oli hänen toivonsa. Tosin, he olivat olleet silloin paljon nuorempia kuin nyt, mutta ehkä rannikkovaltio piti edelleen kiinni sanoistaan.
Portugali käänsi viimein katseensa häneen.
"Anteeksi", hän sanoi. "Unohduin miettimään."
Ryan vain nyökkäsi hiljaisena, ja katsoi tähteä vielä kerran. Lucas olisi halunnut sanoa sen, että hänestä tähti muistutti pikkuvaltiota kovasti. Suurempien ympäröimä, ei koskaan muistettu tai huomattu. Mutta silti, jaksoi edelleen loistaa kirkkaana.
Siksi se oli hänen toivonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti