Joo, anteeksi lievä kiroiluni tuossa otsikossa...
Mutta. Se on aina se ihana tunne, kun aamulla herätessäsi ajattelet, että nyt on kevät. Ah, ihana kevät, ihana huhtikuu, jonka jälkeen tulee toukokuu ja jonka jälkeen puolestaan tulee kesäkuu mikä puolestaan tarkoittaa likemmäs kolmen kuukauden lomaa. Ja sitten kun aivosi ovat vielä puolinukuksissa, sitä ärsyttää kaikki tavanomaistakin helpommin. Ainakin minulle käy niin. Blogini on oikeastaan täynnä valitusta kaikesta, anteeksi siitä : D siviilissä vaaditaan todellisuudessa aika paljonkin että minut saa oikeasti ärsyyntymään. Olen yleensä se joka vetäytyy pois ja lähtee itkemään vessaan.
Niin. Palataanpa aiheeseen. Kun sitten sälekaihtimien välistä tulee harmaata, kuulasta valoa, sitä kömpii ylös lämpimien vällyjensä välistä(minun tapauksessani useimmiten kierin sieltä...) ja astelee(ja jälleen, minä luistelen, kiitos palelevien varpaitteni ja niitä suojaavien lämpösukkien) ja avaa ne verhot.
(ja ei, kuva ei ole minun ottamani. Kaikki oikeudet menevät sen ottajalle. Osoite tuolla alareunassa. Kiitos.)
Sitä odottaisi että ulkona näyttää kutakuinkin tuolta. Lunta, mutta vihreä puskee valkoisen läpi. Vaan ehei, kun minä avaan verhoni, siellä näyttää tältä.
Jeah. Täydellinen aloitus päivälle, vai mitä ; D
Oikeasti, minä olen hyvällä tuulella. Eikä minun tarkoitukseni ole kitistä turhista. Suurin syy on se, että minulla on tylsää ja että bloggaaminen on hauskaa. Vaikka ei minulla mitään järkevää sanottavaa olekaan, alan vasta nyt päästä tähän kunnolla kiinni.
Mutta, nyt tehdään sitten jotain kivaa! Kaverillani Alisalla on kirja, johon on lueteltu 1200 asiaa, jotka saavat hyvälle mielelle. Minä teen nyt samaa, listaan niitä. Yksi päivässä, tai useampi jos sille päälle satun. Katsotaan kuinka paljon saan vuodessa kerätyksi kasaan.
Herääminen lasten nauruun
Tämä on nyt eri asia kuin se että joku kersa tulee ja kiljuu tärykalvosi rikki aamukuudelta. Ei, tällä tarkoitan sitä, että kun kello lähentelee hyvää vauhtia jo kymmentä, ja heräilee omia aikojaan, kuulet kuinka leikkihuoneesta kantautuu pienten lasten iloista naurua. Voiko mikään olla ihanampaa kuin se että jollakin on niin hyvä mieli että häntä naurattaa? Ja lapset osaavat olla onnellisia vähästä. Minulla on kolme pikkusisarusta, kaikki alle viiden vuoden, joten minä kuulen naurua usein. Ja minä rakastan sitä.
Hejsan hejsan hejsan, det är radio Karleby, och jag är Ven, har en häftig dag!
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZnLkCs4Ea-O5t1RlwUykIgWGd7yAeMdDIby2Q8PIdRTGsYqgv_O9QsDsfBiSCQZgz6C3ETeeeEpG7KbwKOLEIYCvzxPogsZ-MpUOPNDYnGquZCZzT9H9KF7tOx3YK5aU5fIzvyjzsEf2m/s400/huhtikuu+2+2009.4.25+004.jpg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti