Inspiraatio.
Siinä vasta sana, jolla on liikaa merkityksiä. Ja olomuotoja.
Joskus inspiraation saa. Lahjaksi, vai? Vai kovalla työllä? Joskus sen tosiaan vain saa. Mutta joskus aivoja pitää rasittaa sen löytämiseksi niin, ettei lopulta jaksa nostaa kynää käteensä.
Niin, inspiraation löytäminen..Mistä sen voi löytää? Missä on se "hukka" johon inspiraatio aina menee?
Laajoja käsitteitä, laajoja käsitteitä..Joille ei koskaan löydy vastausta.
Helkkari.
Perusluonteeltani olen utelias. Jos näen jonkin nimen tai käsitteen jossain, niin heti kotiin päästyäni otan selvää, mitä se oikein on. Urkkimista en harrasta- rasittavampaa asiaa en keksi.
...mutta mitä saankaan vastaukseksi, kun kirjoitan googlen ah-aina-niin-auttavaiseen-ja-käsien-ulottuvilla-olevaan-hakukenttään?
Inspiraatio meinaa siis sitä, että on kirjoittanut Raamatun Pyhän hengen vaikutuksen alaisena, tai ainakin niin minä asian nyt pikaisella lukukerralla käsitin.
...
Öh?
Tämä meni nyt hieman ohi minulta. Siis....se tunne, kun keksiin jonkin idea, mistä kirjoittaa, miten jatkaa, miten kirjoittaa se kinkkinen tilanne, miten saada hahmonsa ajattelemaan ja tarina elämään....se ei siis olekaan inspiraatio? Sillä jos se olisi, niin olisin viides Evankelista.
Kiintoisaa.
Pitäisikö tässä nyt puhua pelkästään ideoimisesta? Sana "inspiraatio" on jo niin juurtunut kaikille, että se ei taida kulumallakaan lähteä. Hankalaa.
En ole ihan varma, sainko vieläkään vastausta noille kysymyksille, mitä alussa esitin...jos kerta se ei ole inspiraatio, jonka voi saada, löytää ja joka aina menee hukkaan?
Nyt kai voisin jatkaa tyhjän teksiasiakirjan tuijottamista ja miettiä jälleen kerran, onko se typerää kirjoittaa siitä kuinka päähenkilö hyppää katolta ja hänen päänsä menee halki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti