Siis oikeasti. Ihan oikeasti. Minä vihaan tätä. Sattana.
Minulla on...odottakaas, yksi, kaksi, kolme tarinaa kesken, joita kaikkia pitäisi jatkaa. Mutta ei. Ei, ei, ei ei ei. Ei sitten millään onnistu. Ei hiivatissa.
Minun pääni lyö tyhjää.
Tämänkään kirjoittaminen ei auta sitten pätkän vertaa. Jotenkin tuntuu siltä että en osaa oikein pitää blogia. Möh. Kai se harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa, mutta nyt tuntuu vähän tahkealta. En osaa olla värikäs, en sitten millään.
Iso huokaus. Sekään ei auta. Liikunta auttaa normaalisti, mutta nyt sekään ei saa ajatuksia kulkemaan yhtään sen paremmin siihen suuntaan mihin niiden haluaisin liikkuvan.
Lisäksi huomenna on taidekoulu. Minulla pitäisi olla valokuvia, muistoja. Mutta en ole ehtinyt koota niitä, enkä voikaan, minulla ei ole käsillä tällä hetkellä yhtään mitään, mitä voisin käyttää. Yritä sitten lähteä tekemään jotain mittavampaa työtä.
Muutenkaan piirtäminen ei ole sujunut pitkään aikaan. Olen jotenkin jämähtänyt paikoilleni. Kirjoittamisen suhteen haluaisin välistä päästä lukemaan jotain, minkä joku muu on tehnyt. Mutta kirjasto on koluttu läpi, kaikki vanhat suosikit luettu jo niin puhki, etten vähään aikaan halua edes ajatella niitä, eikä mitään uutta ole tiedossa. Hytti nro. 6 on kyllä varauslistalla, mutta minua ennen on yli kaksikymmentä muuta. Helkkari.
Laulaminen on sentään sujunut hyvin. Olen saanut vihdoinkin kunnolla kiinni äänestäni, ja haluaisin nyt päästä käyttämään sitä. Mutta mahdollisuutta ei sitten ole siihenkään.
Äh, jotenkin vain tuntuu, että kaikki jummaa paikoillaan. Ihan kuin poljen sitä yhtä rinkiäni kun käyn pyöräilemässä.
Paksu lumipeite on jättänyt jään kokonaan allensa. Siellä täällä näkyy moottorikelkan jälkiä. Kenenkään ei tarvitse huolehtia siitä, kestääkö jää vai ei. Sitä ei näy. Sitä ei ole olemassakaan. On vain lumi, lumi joka kestää.
Aallot vaipuvat entistäkin syvemmälle unohduksiin, vaipuvat alas, alas, alas. Eikä kukaan osaa odottaa niitä enää takaisin, kukaan ei muista.
Yksi hento kuiskaus. Se on ainoa, mitä pakenee huuliltani tuuleen.
Kuiskaus joka kertoo, että minä odotan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti